Lapsuuteni kesät
sumuun vajonneet
palasiksi muistojeni läjään hajonneet
palapelin kasasin
paksuin rukkasin
ihmetellen minne kaikki palat hukkasin
En unta saanut, ja näin
jäin miettimään
Kaiken minkä muistan
aika kutistaa
mä sitä pelkään
sua tahdon rutistaa
kuullut olen ikuisuuteen
kaiken piirtyvän
ja kaiken suhteen
kaiken siirtyvän
Niinkuin kuuluu asiaan
kaikki tähdet
kuu ja kaikki muu
aikakin
niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin
siksi rakastan sua nyt
Oli mielessäni elämäni
olemattomuus
kuun takaa mulle
nauroi ikuisuus
ei huomista
ei eilistä
vain tämän hetken
voin nähdä peilistä
Valovuosiensa takaa
tähdet vilkkuen
unelmille ihmisten
hiljaa ilkkuen
Tiedänhän
että pieni oon
kun siltä tuntuu
mahdun hyvin kainaloon
Aamu sarastaa
öiset hetket varastaa
meidät valoon hukuttaa
meidät nukuttaa |